Lukukausi alkaa kääntyä kohti loppuaan, jäljellä on muutama päivä opetusta ja matinea. Tän kevään kestosuosikki tuntuu olleen oppilaiden keskuudessa Iron Maiden, mikä tavallaan yllättää ja tavallaan ei yllätä yhtään. Trooper kutkuttaa edelleen hevareita… Ozzyäkin diggaillaan, suomalaisista oppilaani tuntuvat diggaavan eniten Children Of Bodomista. COB on mahtava, Alexi ja Roope miten-sen-nyt-sanoisi ihan pirun hyviä hevikitaristeja.
Vähän varttuneemmat ovat tarttuneet hanakasti Pink Floydin sooloihin. Gilmourin laulavat liidit on musta hienoja ja anti-shred-meininki tavallaan viehättää, niin tilun ystävä kuin olenkin. Varsinkin legendaarinen Comfortably Numbin soolo on aina vaivan arvoinen opeteltavaksi…
Tulin tehneeksi tälläisen peruskantrahtavan komppiharjoituksen. Perusidea on käyttää hybridipikkausta, basson nuotit plekulla ja loput sormilla.
Munkkivuoren loppukonsertti päätti kevätlukukauden vappuaattona. Konsertissa oli seitsemisen bändiä, mikä on musta aika huikee luku ala-asteeksi! Hauskaa piisasi ja musiikki oli kivaa, niin yleisöstä kuin bändeistäkin. Kiitos liidaamilleni bändeille, hyvä homma!
Bändiuran alussa on monta hämmentävää seikkaa. Pitää muistaa mistä kohtaa basson kaulaa painetaan, huomata soittamisen olevan fyysistä touhua sormiin tulevine rakkuloineen, tajuta pianon soinnuista jotain, muistaa sanat. Jossain vaiheessa sitten esiinnytään yleisölle, mikä on monesta jännittävää ja ehkä vähän pelottavaakin. Esiintyminen on kuitenkin myös…kutkuttavaa. Nuorten soittajien oli vaikeaa peitellä riemuaan, kun he tajusivat soittavansa useille kymmenille koululaisille, jotka taputtivat ja kannustivat soittajia.
Olen julkaissut tällä sivustolla artikkeleja kitaristeille ja uudelleenjulkaisen tässä muutamia mielestäni parhaimpia.
Multa kysytään usein ohjeita instrumenttien ja vahvistinten hankintaan ja tästä aiheesta kirjoitin muutaman artikkelin 2003, jotka ovat vieläkin päteviä. Kitara- ja kitaravahvistinteknologiat ovat olleet samankaltaisia jo pitkään, joten nämä artikkelit eivät muutu vanhentuneiksi:
Oppilaille ja heidän vanhemmilleen: Vahvistimen hankinnasta
Oppilaille ja heidän vanhemmilleen: Kitaran hankinnasta
Hyvä syy harjoitella asteikkoja:
Opetan Toimelan opistossa Munkkivuoren ala-asteella bändikerhoa, joka on loppumassa tältä keväältä. Tällä lukukaudella olen vetänyt paria bändiä niin suomirokin kuin muunkin popin parissa. Kaikenlaisia kommelluksia kuuluu bändikerhon arkeen. Milloin on nuotit kateissa, lauluääni hukassa tai jalka paketissa… Aina kuitenkin ollaan päästy loppuhuipennukseen eli esiiintymiseen jossain koulun konsertissa. Nyt saimme jopa vierailtua toisessa koulussa! Orkesteri nimeltä Sweets kävi soittamassa Toimelan kevätjuhlassa 20.4. Snellmanin ala-asteella saaden suuret aplodit yleisöltä. Kiitos Sweets!
Toimelan juhla oli jännä. Itämainen tanssi, klassinen yksinlaulu, bluegrass-bändi, varhaisnuorten Sweets, hulatanssi… Opistossamme voi opiskella monenlaisia kulttuurin muotoja varsin korkealla tasolla! Yksikään esitys ei jättänyt mua täysin kylmäksi. Varsinkin yksinlaulajia säestänyt pianisti oli huikea.
Malmin musiikkikoulussa on joillain kitaristeillani matinea to 22.5. klo 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Viimeksi joulukuussa järjestin matinean, jossa kuultiin kaikkea jännää vapaasta jatsista hevitilusoolokokoelmaan, joten toivon mukaan tässäkin matineassa on luvassa mielenkiintoisia esityksiä!
Lisää musiikkisanastoa parin sanan verran:
| sana | merkki | selitys |
| tenuto | - | soitetaan täyteen mittaan, niin pitkään kuin mahdollista |
| staccato | . | soitetaan lyhyenä |
GNU Solfege on ilmainen säveltapailuohjelma, joka kannattaa ehdottomasti tsekata!
Guitar Guitar Week on todella massiivinen kitaraopetussaitti, jonka sisältöön kannattaa tutustua!
Mielenkiintoinen saitti, jossa on paljon kitaransoiton opiskelumateriaalia ja hyviä artikkeleja:
Systerini tais diggailla Dire Straitsista ja mä innostuin tästä levystä. Knopflerin saundi oli hieno ja pidin levyn teksteistä todella paljon.
Mun systerillä oli tää kasetilla, salaa häneltä kuuntelin tätä ja katsoin kansilehdestä tekstejä. Olen miltei varma, että opin englannin kielen näistä biiseistä. Andy Summers soittaa levyllä hienoja tekstuureja ja Policen saundi teki muhun syvän vaikutuksen.
Sain IV:n lahjaksi kun olin 13. Lahjan antaja ei tajunnut, mitä teki: kuuntelin vinyylin puhki vuosien saatossa, IV räjäytti tajunnan. Legendaarisesta Black Dogista legendaarisempaan Stairway To Heaveniin…
Deep Purple: Perfect Strangers
Kun kuulin nimikappaleen olin instant-fani.
Black Sabbathia kuunneltiin koulussa paljon ja niin sain vinkin tästä levystä. Ronnie James Dion laulu oli musta jotenkin vakuuttavaa ja Tony Iommin riffit jumalaisen väkeviä. Jostain ihmeen syystä mä oon diggaillu nimenomaan Heaven And Helliä, Mob Rulesia ja Live Eviliä Sabbathin tuotannossa, Dio rulaa…
Mä en tajunnu, miten voi olla samaan aikaan raskas ja niin kevyen oloinen. Eddien meno on kuin nyrkkeilijällä: kevyttä tanssia ja yhtäkkiä tulee tyrmäysjabi leukaan.
Yngwie J. Malmsteen: Marching Out
Yngwiessä ei sen sijaan ole mitään kevyttä. YJM:n heviin tykästyin, siinä on väkevää virtuoottisuutta, raskaita biisejä ja kauheeta tilua. Nuori mies oli vaikuttunut.
Gary oli hevikautenaankin hyvin bluesy. Tarkkaa tykitystä, erittäin väkevää soolokitaraa ja hyviä biisejä…
Ilkka Rantamäki, ensimmäinen skittamaikkani soitti mulle tätä levyä tunneillaan ja kai lainasikin sen mulle. Fuusiojazzkitaristeista Connorsin saundi oli maaginen, enemmän puhdasta kitaraa kuin Allan Holdsworthilla (joka siihen aikaan soitti paljon skittasynaa). Ilkka soitti mulle paljon muitakin kitaristeja ja taisin napata Ileltä diggailun Jukka Toloseen, Terje Rypdaliin ja Pekka Pohjolaan…
Vuosien varrella Stern on ollut se kitaristi, jota olen tainnut kuunnella eniten. Tästä levystä se alkoi…
John McLaughlin/Mahavishnu Orchestra: Inner Mounting Flame
Raakaa voimaa ja virtuositeettiä yhdistävä orkesteri oli tolkuttoman väkevä, haukoin happea kun kuulin Meeting Of The Spiritsin (levyn aloitusraita) ensimmäisen kerran.
Vernon Reidillä oli väkevä, jopa rujo särösaundi ja bändi, joka oli heavy, mutta silti rytmisesti svengaavampi…
Ensimmäinen levy, jossa rakastuin saundimaailmaan. Hyviä biisejä sekä Trevor Rabinin soitto ja saundit oli musta niin mageen kuulosia että kuuntelin kai tämänkin LP:n puhki
Steve Vai: Passion And Warfare
David Lee Rothin Eat ‘Em And Smile ja Skyscraper olivat hienoja levyjä, tämä sen sijaan oli tolkuton.
Ericin saundia olen ihaillut kitaristeista eniten ja Cliffs Of Dover on edelleen äärimmäisen vakuuttava biisi.
Wayne Krantz: Long To Be Loose
Näin Krantzin jossain popjazzkonservatorion tilaisuudessa ja olin todella vaikuttunut. Krantzilla ei oo muuta kuin kitara, piuha ja vahvistin ja silti sen tyylittely ja saundi on ihan törkeen makeeta fuusiomeininkiä
—-
Paljon on muitakin tärkeitä levyjä (U2, Metallica
, Sting
, kaikki brasilialainen musiikki), joita on tullut kuunneltua vuosien varrella. Nämä tulivat mieleen pohtiessani omia vaikuttajiani, sitä mikä mulle on ollu merkityksellisintä.
Tsekkaa tämä lyhyt harjoitus, jos mielit olla jonkin verran seikkailunhaluisempi sooloissasi. Harjoituksen sointujen päälle voisi soittaa d-mollipentatonista tai d-luonnollista mollia, mutta näillä ideoilla saa hevarikin uutta verta soittoonsa.
Sovella kromaattisia ideoita rockiin
Huomasin selatessani kävijätilastoja, että musiikkisanasto on yleinen hakutermi näillä sivuilla. Olennaisia musiikkisanoja on pop/rock/metal/jazz/tms. -musiikissa vähän:
| Sana | Selitys |
| acc. (accelerando) | kiihdyttäen |
| rit. (ritardando) | hidastaen |
| D.S (Dal segno) | Tästä kohdasta hypätään segno-merkkiin |
| D.C (Da capo) | Tästä kohdasta hypätään nuotin alkuun |
| Coda | Merkistä codaan eli erikseen kirjoitettuun nuotin loppuun |
| ad lib. (ad libitum) | Vapaasti mukaillen (soita soolo) |
| rubato | ilman pulssin tuntua eli kohtuullisen vapaasti rytmiä mukaillen |
| a tempo | palataan tempoon |
| 8va | soitetaan oktaavia korkeammalta |
Näillä pääsee alkuun, en muista pitkään aikaan muita merkkejä lapuissa nähneeni.
Tänään Dream Theater rokkaa jäähallia ja sen kunniaksi onkin julkaistava pieni Shred Study. Harmoninen molli, tuo asteikoista Yngwiein, on tutkinnan kohteena tässä pienimuotoisessa teoksessa.
Tampereen yliopiston sivuilta löytyy hyvä musiikkisanasto.
Päivitys 18.4.2006: Tsekkaa myös mun mini-musiikkisanasto, mihin olen jättänyt vain keskeiset pop/jazz/rocknuoteissa käytettävät merkinnät.
Tässä on uutta treenattavaa kitaristeilleni, ihan perustreeniä g-duuriasteikon ympärillä…
Ai, hevi. Se on kivaa. Olen väsynyt ja sen huomaa. Tätä harjoiteltiin Yngwien innoittamana koko nuoruus, vieläkin käyttökelpoinen, ainakin Yngwien mielestä.

Päivän patterni on dimihörhöily, antaa pikkurillille pahan mielen ja kuulostaa kivalta kun joku säestää A13b9-soinnulla.

Tässäpä tulee uutuus. Ajattelin tarjota kitaristeille joitain patterneja silloin tällöin nettisaitillani. Kuinka mageita ja hyödyllisiä ne on, saa jokainen itse tulkita…
Joka tapauksessa: ensimmäinen patterni on peruskamaa. E-mollipentatoninen hörpätys, kuulostaa kivalta kun soittaa metallia tms.

Berklee (USAn arvostetuimpia kevyen musiikin opinahjoja) jakaa ilmaiseksi verkossa opetusmatskua, mikä on aika huikeaa…
Wayne Krantz on aivan mahtava jazzrockahtava kitaristi. Waynen saitilla on myös kuuntelufeature, joten kandee tsekata.
Törmään oppitunneillani usein siihen, että oppilaat nappaavat netistä täbejä. Nettitäbit ovat monesti aika heikkolaatuisia, joten suosittelen edelleen kaupallisia painettuja julkaisuja. Kaikkien täbien kanssa tulee kuitenkin eteen sormittaminen. Sormittaminen tarkoittaa suomeksi sitä, että millä otelautakäden sormella kulloinenkin ääni kannattaa soittaa. Moni olettaa, että sormittaminen on jotenkin itsestään selvä asia. Usein kuitenkin näen oppilaitteni käyttävän vain muutamaa sormea siinä, missä tehokas ja nopea soitto tapahtuisi kaikilla neljällä otelaudan puolella olevalla sormella. Täbi on mahtava apuväline, mutta täbit eivät kerro miten joku sävelkulku kannattaa sormittaa otelaudalla.
Mikä avuksi? Tämän ongelman ratkaisu on asteikkojen opetteleminen otelaudalla. Kun opettelee asteikkosormitukset, saa tehokkaan apuvälineen ratkomaan sävelkulkujen sormittamista. Asteikkosormitukset auttavat myös siinä, että kitaristeilla on erilaiset kädet ja joskus toisen sormitusherkku on toisen sormitusmyrkky.
Nettiapua:
Cyberfret.com: Basic Guitar Scales
Modern Chord Progressions, Ted Greene ISBN 0-916902-00-5
Original Black Sabbath, ISBN 0-8256-2416-9
The Wolf Marshall Guitar Method, ISBN 0-7935-1605-6
Nämä kirjat ovat opetuksessani runsaassa käytössä:
Miten hankkia kitaravahvistin, jonka ääressä viihtyy?
Lue enemmän... "Oppilaille ja heidän vanhemmilleen: Vahvistimen hankinnasta"Miten hankkia instumentti jonka ääressä viihtyy?
Lue enemmän... "Oppilaille ja heidän vanhemmilleen: Kitaran hankinnasta"Mike Sternillä on inforikkaat sivut netissä. Hyvä sivusto on myös Eric Johnsonilla.
