In English:
Ota yhteyttä
Mun saitti RSS:nä
Linkkejä muualle:
Electronic Culture - The Hacker Ethic on kirja, joka herätti mua kelailemaan viime päivinä. Kirjan pohdiskelut tuovat aika paljon vettä siihen myllyyn, missä oravanpyörän pyöritys kyseenalaistuu…
En sinänsä usko korniuksiin kuten “parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia” yms. Parhaitten asioitten hinta onkin paljon, paljon kovempi: kaikki se aika ja vaiva, minkä henkilökohtaisesti sijoittaa. Kuka määrittää sen mihin pienet hetkesi käytät, sinä vai joku muu? Onko kyseessä fyrkka, sosiaalinen arvostus…oletko voittaja? Kenen kilpailua käyt, kuka päättää voittajan? Valitsetko vapaasti?
Vaivaavatko nämä kysymykset sinua?
Tom Peters on varmaan yksi maailman tunnetuimmista businessguruista. Tämä kirjoitus on mielenkiintoinen, se jotenkin korreloi aika tavalla muusikon kokemuksiin tietynlaisesta yksityisyrittäjyyden kaudesta. Jännä havainto freelanceriuden leviämisestä on sekin, että jopa meidän bysanttilainen verottajamme rupeaa tarjoamaan kokonaisverokortteja kaikille - ei vain freelancereille.
Eräs mielenkiintoinen kysymys, joka koskettaa kaikkia friikkuja (=freelancereita) on sosiaaliturva. En nyt tarkoita mitään muhkeita korvauksia, vaan sitä, että friikkukin sairastaa joskus yms. Jollakin lailla olis kivaa, että friikulla olis jotain alkeellista sairaspäivärahaturvaa tms. Vapaudella on siis kääntöpuolensakin, minkä kaikki tietävätkin. Vapaamuotoisen työnteon lisääntyessä friikun sosiaaliturva kuitenkin tulee olemaan jonkinlainen avainkysymys hyvinvointiyhteiskunnissa? Aika harva turvallisuushakuinen pohjoismaalainen uskaltaa ryhtyä friikuksi tai yrittäjäksi nykyehdoilla? Kehitys kuitenkin kulkee kohti ideayrittäjyyttä - joka on miltei väistämättä nopeussyistä pienten firmojen vahvuus. Paradoksaalista...