In English:
Ota yhteyttä
Mun saitti RSS:nä
Linkkejä muualle:
Satrianin uusin on pyörinyt levylautasella jo jonkin tovin. Satriani on uudistunut kitaristina ja biisintekijänä, mikä tekee levyn mielenkiintoiseksi. Is There Love In Space?:lla on sävyjä samanlaisesta suunnanhausta kuin Jeff Beckin uudessa tuotannossa…
Nostalgiapala: Lainasin Dion Last In Linen kaverilta ja vietin laatuaikaa tänä aamuna soittelen mukana biisejä… Erittäin hauska trippi takaisin niille vuosille kun aloittelin kitaransoittoa. Last In Line oli yksi niistä “must”-biiseistä, jotka oli pakko osata. Levyllä on muitakin hienoja paloja: We Rock on varmaan paras rokkijulistuslaulu Kissin Rock’nRoll All Niten jalkeen ja Eat Your Heart Out herättää vieläkin hymynkareita…
Kävin sunnuntaina Tampereella hengailemassa, yksi ohjelmanumero oli modernia tanssia MobitaDanscossa. Olin odottanut jotain puolitaiteellista, ja yllätyin positiivisesti kun näinkin kovatasoista ammattitanssia (Rockaby ja AlkuLoppu). AlkuLoppuun Jaan Wessman kavereineen oli loihtinut vielä jännän äänimaailman…
Tänään oli erittäin mukava tuurauskeikka Brazilian Aeroplanen kanssa Fenniakorttelissa. Paljon tuttuja biisejä, vähän tuntemattomia ja paljon rentoa jamia…
Clube Brasilin kesäkauden avajaisissa perjantaina 30.4. Caipirinha & Horns, Capoeira Capital, Sambic Alegria & Clube Dancers ja DJ Magic Sam.
Ovet aukeavat ja festa alkaa klo 21. Bailata saa klo 04:ään. Liput 7 egua ja mestana on VR-makasiinien pohjoissiipi.
Berklee (USAn arvostetuimpia kevyen musiikin opinahjoja) jakaa ilmaiseksi verkossa opetusmatskua, mikä on aika huikeaa…
Aina silloin tällöin joku kysyy, et mitä me oikeen Cafen ja Caipiksen kanssa soitetaan, mitä se Brasilian nykyhomma on? Kandee tsekkaa Marisa Monte, Ivete Sangalo ja Carlinhos Brown alkuun…
Wayne Krantz on aivan mahtava jazzrockahtava kitaristi. Waynen saitilla on myös kuuntelufeature, joten kandee tsekata.
Taas on takana pitkä päivä Pro Toolsin vieressä. Joskus sitä toivois, et sekin ohjelma olisi vielä intuitiivisempi. En tosin osaa sanoa, onko se edes mahdollista. Mä oon käyttänyt Logiccia pidempään kuin Pro Toolsia ja Pro Tools on kyllä Logicciin (Pro Tools ja Logic ovat äänentyöstöohjelmia) verrattuna iisi…silti…
Kaikki tietokoneohjelmat ovat täynnä varioivia näppiskomentoja, Pro Toolsin tai Logicin käyttäminen pelkän hiiren varassa on todella hidasta. Sitä vaan toivois ehkä et eri valmistajilla olisi joku yleinen standardi näppiskomennoille. Logic on tosin sillai kiva et siinä saa itse valita mitä mikäkin pikakomento tekee, ehkä pitäisi tehdä joku “Pro Tools”- template Logicciin (…ehkä joku on jo sellaisenkin tehnyt). Samoilla näppiskomennoilla vois viimeinkin oppia käyttämään kumpaakin ohjelmaa jotenkin jouhevasti.
Hankin taannoin Palm Tungsten E:n ja löysin sille yllättävää käyttöä - se toimii kirjana. Ensimmäiset lukemani e-kirjat löytyy craphound.comista , Cory Doctorowin aivan mahtavaa scifiä… Down and out in magic kingdom on hieno kirja.
Sitä paitsi mikä on mukavampaa metrossa kuin lukea Palmin näytöltä hyvää kirjaa?
Ensisilmäyksellä vaikuttaa Small Pieces Loosely Joined mielenkiintoiselta websitelta/kirjalta webin olemuksesta.
Aina mielenkiintoinen lähde kaikelle suomalaiselle rocktiedolle on Latviksen Rockdata.
Jos aikoo hankkia tänä vuonna vain yhden musiikki-DVD:n, sen kannattaa olla tämä: Led Zeppelin DVD
Mä oon viime aikoina lukenu paljon musakirjoja. Oikein hyviä ovat mielestäni olleet Peter Grantin elämänkerta (Zeppelinin manageri), Mötley Crüen tarina, Henry Rollinsin elämäntarina sekä Stingin elämänkerta. Musiikkimaailman kertomukset on todella kummallisia, yksikään ura ei tunnu olevan mitenkään samankaltainen… Mut outoja ja hassuja tarinoita rock’n’rollin ihmeellisessä maailmassa riittää.
Eipä silti, kyllä kotimaan artistitkin osaa ja kummallisia turneita on tullut todistettua itsekin. No business like show business, you know.
Heartin nettisaitti kertoo että bändi olis tulossa kesänä Ruotsiin…
Joskus tulee käytyä keskusteluja ihmisten kanssa 80-luvun auvoisesta musiikista, ja eittämättä se saa aina hymyn karehtimaan huulilla. Myönnän avoimesti olevani kasariteini, esmes ylä-asteella kävin herra Geek Savantin kanssa kiihkeää väittelyä siitä kuinka nössö bändi Bon Jovi oikein onkaan tai siitä kuinka Kiss on jotenkin liian skideille (me olimme siis 15…).
Musa on kuitenkin pitänyt pintansa, edelleen kasaribiisit kuulostaa hyviltä (TJEU esmes U2, Police…) ja yllättävän tuoreelta. Mua viehättää kasarihommissa myös se että ennen vuotta 1997 tehdyissä biiseissä ei ollut mahdollisuutta autotuneriin eli laulajien piti ihan oikeasti osata laulaa. Eipä silti, kaikissa vuosikymmenissä on aina ylilyöntinsä (kuka muistaa Kajagoogoon?).
Tämän kirjoituksen soundtrackinä toimi Heartin Greatest Hits. Heart pelasti mun eilisen päivän löydettyäni Greatest Hitsin pitkästä aikaa levyhyllystäni… Heartin mimmien äänet sulattaa meitsin aina. Ehkä tämä on häpeällinen tunnustus;)…
Ystävieni orkesteri Ceessar on saanut oman saitin: www.ceessar.com
Törmään oppitunneillani usein siihen, että oppilaat nappaavat netistä täbejä. Nettitäbit ovat monesti aika heikkolaatuisia, joten suosittelen edelleen kaupallisia painettuja julkaisuja. Kaikkien täbien kanssa tulee kuitenkin eteen sormittaminen. Sormittaminen tarkoittaa suomeksi sitä, että millä otelautakäden sormella kulloinenkin ääni kannattaa soittaa. Moni olettaa, että sormittaminen on jotenkin itsestään selvä asia. Usein kuitenkin näen oppilaitteni käyttävän vain muutamaa sormea siinä, missä tehokas ja nopea soitto tapahtuisi kaikilla neljällä otelaudan puolella olevalla sormella. Täbi on mahtava apuväline, mutta täbit eivät kerro miten joku sävelkulku kannattaa sormittaa otelaudalla.
Mikä avuksi? Tämän ongelman ratkaisu on asteikkojen opetteleminen otelaudalla. Kun opettelee asteikkosormitukset, saa tehokkaan apuvälineen ratkomaan sävelkulkujen sormittamista. Asteikkosormitukset auttavat myös siinä, että kitaristeilla on erilaiset kädet ja joskus toisen sormitusherkku on toisen sormitusmyrkky.
Nettiapua:
Cyberfret.com: Basic Guitar Scales
Kaikkea uutta oppii, kun jaksaa taas innostua verkossa roikkumisesta. Tämä posti on kirjoitettu w.bloggarilla, mikä on oikein kiva pikku asiakasohjelma eri blogijulkaisujärjestelmille. Nyt menee ehkä vähän jargonin puolelle, mut kyse on vain siitä, et on tekstinkäsittelyohjelman kaltainen olento, jossa on Julkaise-nappula!!! Mahtavaa! Mä silloin tällöin kelailen et millä bloggaamisen sais mahdollisimman simppeliks ja sitä myöten julkaisukynnyksen matalammaks.
Applella on ilmeisesti iBlog, joka tekee asiasta yhtä helppoa ja sen huomaa kun katsoo vaikkapa Geek Savanttia. Antti julkasee jotain melkein joka päivä, yleensä kirjoitukset on kovaa tasoa. En usko että Antti on mikään über-geekki. iBlog vaan tekee kirjailijalle homman helpoksi ja sitä myöten verkkoon ilmestyy hyvää tekstiä.
Mä oon käyttänyt nyt päivän verran SharpReaderia RSS- ja Atomsyöttöjen lukemiseen. Rss on oikeesti fantastista, SharpReader kertoo mulle välittömästi, et mikä sivu on päivittynyt ja siten pystyn seuraamaan blogeja ajantasaisesti, vaikka luettavaa olis useita kymmeniä sivustoja. Nettimaailma todella menee eteenpäin. En usko, että kaikki jaksaa aina selata kaikkia bookmarksejaan selaimissa. Rss antaa uudet kirjoitukset blogeista luettavaksi heti ilman hirveetä läpiklikkailua.
Modern Chord Progressions, Ted Greene ISBN 0-916902-00-5
Original Black Sabbath, ISBN 0-8256-2416-9
The Wolf Marshall Guitar Method, ISBN 0-7935-1605-6
Aina silloin tällöin mä innostun jostain www-jutusta ja nyt uusin homma on erilaiset feedit… Jo aiemmin laitoin saitilleni RSS-feedin ja uutena tänään Atom-feedin
Syötöt ovat loistava tapa seurata verkkoa, sillä niistä näkee heti onko joku sivu päivittynyt ja niin ollen ei tartte aina selata kaikkea lävitse…
Tampere. Paljon soittoa — 4 settiä illassa ja sitten bileet päälle… Oli mukavaa nähdä Tampereen sambakoulun Roseiran tyyppejä ja vaihtaa kuulumisia, mutta ennenkaikkea soittaa! Cafesta oli matkassa riisuttu versio. Kokoonpano Tampereella: Kukkis Ahonen (laulu), Juha Tanninen (rummut), Sara Puljula (lyömät), Pasi Ryökkynen (basso), Petri Somer (kiipparit) ja vieraana Lahdesta perkussionisti extraordinaire Lari Lius, joka on vieraillut meillä viime aikoina… Musa oli hyvää, soitto kulki oikein mukavasti.
Caipirinha oli myös kovassa iskussa. Torvisektiomme on antanut bändille aivan uuden ulottuvuuden. Kansa saa aikamoista elämystä, kun Caipis läsähtää 12 hengen voimin ilmoille — 10 soittajaa ja 2 tanssijaa.
Mun viikonloppuun Tampereella liittyi vielä aivan erityinen piirre: olen näin vanhoilla päivilläni ajanut itselleni ajokortin. Ei voi tietää mitä on missanut näinä vuosina, mut nyt musta tuli laulava kuorkkikuski (ajoin saman tien sitten itselleni BC-kortin) Tampereen reissulla tuli ajettua ensimmäistä kertaa pakua, se oli kivaa…ehkä mun käsitys kivasta on outo.